KKO:1982-II-21
- Asiasanat
- Tieliikenne, Rallikilpailu, Kuolemantuottamus
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R81/153
- Taltio
- 2689
- Esittelypäivä
Ään
Rallikilpailun erikoiskokeessa auto oli suistunut tieltä seurauksin, että ohjaajan vieressä istunut kartanlukija oli kuollut. Kun ohjaajan ei ollut näytetty laiminlyöneen sellaisen huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamista, mitä häneltä ko. kilpailuolosuhteissa oli voitu vaatia, häntä vastaan ajettu syyte kuolemantuottamuksesta hylättiin.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syytteestä Tyrvään KO p. 5.2.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 6.10.1979 Vammalassa Karkunkylässä Mason tiellä neljännen Nokia-rallin erikoiskokeella 3 kuljettaessaan oy B:n omistamaa autoa ajanut niin varomattomasti, että auto oli suistunut tieltä ja törmännyt oy C:n omistamaa sähköpylvästä vasten seurauksin, että pylväs oli katkennut, auto vaurioitunut ja autossa kartanlukijana ollut H oli saanut niin vaikeita vammoja, että H oli niiden johdosta kuollut samana päivänä. Sen vuoksi KO oli rikoslain 21 luvun 9 §:n nojalla tuominnut A:n kuolemantuottamuksesta 30:een 8 markan päiväsakkoon sekä velvoittanut A:n suorittamaan korvaukseksi oy C:lle pylvään korjauskustannuksista 1 155 markkaa ja valtiolle sen varoista maksetuista ruumiinavauskustannuksista 399 markkaa 81 penniä.
Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, p. 16.12.1980 oli katsonut selvitetyksi, että A kuljettaessaan autoa KO:n päätöksessä mainitulla muulta liikenteeltä suljetulla paikallistiellä ja saapuessaan tienmutkaa osoittavan liikennemerkin jälkeen vasemmalle kääntyvään kaarteeseen oli varomattomasti käyttänyt liian suurta nopeutta niin että auto oli suistunut tieltä sen oikealle puolelle KO:n päätöksessä mainituin seurauksin. Mainitulla hyväkuntoisella soratiellä ei ollut rallikilpailun aikana ollut nopeusrajoituksia. A oli kuitenkin noudattamatta olosuhteiden vaatimaa varovaisuutta ajanut sellaisella nopeudella, että hän oli aiheuttanut kohtuuttoman suurta vaaraa ihmisille ja omaisuudelle. Näillä ja KO:n mainitsemilla perusteilla HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. Virallinen syyttäjä ja oy C antoivat hakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.
KKO p. tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että A oli 6.10.1979 Vammalassa Karkunkylässä Mason tiellä erään yhdistyksen järjestämän Nokia-rallin erikoiskokeella 3 ulkokaarteessa menettänyt kuljettamansa auton hallinnan, jolloin se oli suistunut tieltä ja törmännyt oy C:n omistamaan sähköpylvääseen seurauksin, että pylväs oli katkennut, auto vaurioitunut ja A:n vieressä kartanlukijana ollut H saanut niin vaikeita vammoja, että hän oli niiden johdosta kuollut.
Kysymyksessä olevan rallikilpailun erikoiskoe oli ollut muiden rallikilpailujen tapaan nopeuskilpailu ja sen vuoksi suoritettu muulta liikenteeltä suljetulla tienosalla. A:lla ja H:lla sekä myös heidän autossaan oli ollut rallikilpailuissa usein tapahtuvien tieltä ulosajojen ja vahinkojen varalta asianmukaiset turvalaitteet. A ei ollut rikkonut kilpailusääntöjä. H oli jo ennen kilpailuun lähtöä ollut tietoinen ralliautoilun kilpailijalle aiheuttamista vaaroista. H ja A olivat yhtä suuressa määrin olleet alttiina noille vaaroille. Mainitusta rallikilpailun erikoiskokeen luonteesta johtuen ei voitu edellyttää, että kilpailun osanottajat, niin hyvin ajajat kuin kartanlukijat, noudattivat nopeuskokeessa yhtä suurta huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi kuin yleisessä tieliikenteessä, mutta tällöinkin oli yleisen turvallisuuden vuoksi vaadittava, etteivät osanottajat ajotavallaan osoittaneet suoranaista välinpitämättömyyttä toisten henkilöiden turvallisuutta tai omaisuutta kohtaan eivätkä siten varomattomuudella aiheuttaneet onnettomuutta. A:n ei ollut puheena olevassa tilaisuudessa näytetty ajaneen kerrotuin tavoin varomattomasti. Hän ei niin ollen ollut tuottamuksesta aiheuttanut H:n kuolemaa eikä oy C:lle vahinkoa. A kilpailun osanottajana ei myöskään ollut erityisen vaaralliseksi katsottavan kilpailutoiminnan harjoittajalle kuuluvassa vastuussa yhtiölle aiheutuneesta vahingosta.
Edellä mainituilla perusteilla KKO, kumoten HO:n ja KO:n päätökset, hylkäsi syytteen sekä vapautti A:n tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Hiltunen: tutkin jutun ja totean, että sanottu erikoiskoe on ollut muiden rallikilpailujen tapaan nopeuskilpailu ja sen vuoksi suoritettu muulta liikenteeltä suljetulla tienosuudella. A:lla ja H:lla on ollut rallikilpailuissa usein tapahtuvien ulosajojen ja vahinkojen varalta asianmukaiset turvalaitteet. Ei ole näytetty, että A olisi sinänsä rikkonut voimassa olleita kilpailusääntöjä. Jutussa ei ole myöskään väitetty, että A:n kuljettamassa autossa ennen tieltäajoa olisi ollut rakenteellista vikaa. A:n autossa kartanlukijana toiminut H oli jo ennen sanottuun kilpailuun lähtöä ollut tietoinen ralliautoilun kilpailijalle aiheuttamista vaaroista. Kerrotun kilpailun aikana A ajajana ja H kartanlukijana ovat yhdessä yhtä suuressa määrin olleet alttiina tuolle urheilumuodolle tyypillisille riskeille. Erikoiskokeessa kilpailijoiden tavoitteena on suoriutua mahdollisimman nopeasti kulloinkin ajettavasta matkasta. Kilpailun luonne ei kuitenkaan oikeuta osanottajia osoittamaan välinpitämättömyyttä toisten henkilöiden turvallisuutta ja omaisuutta kohtaan. Jutussa esitetyn selvityksen perusteella tosin katson, että A syöksyessään autollaan ulos tieltä siinä olleen kaarteen jälkeen ja sen jälkeen törmätessään sähköpylvääseen kerrotuin seurauksin on laiminlyönyt noudattaa kilpailutilanteen edellyttämää erityistä varovaisuutta. Ottaen kuitenkin huomioon edellä kerrotun H:n oman myötävaikutuksen häntä kohdanneeseen onnettomuuteen katson, ettei A ole tuottamuksellaan aiheuttanut H:n kuolemaa. Sen vuoksi kumoan HO:n ja KO:n päätökset sanotuilta osin ja vapautan A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta valtiolle.
Mitä sitten tulee oy C:n tämän rikosjutun yhteydessä esittämään korvausvaatimukseen, niin katson yhtiölle aiheutuneen vahingon johtuneen A:n edellä kerrotusta varomattomasta ajosta. Koska ei ole ilmennyt, että yhtiön kärsimän vahingon osalta olisi olemassa A:n korvausvastuusta vapauttavaa perustetta, harkitsen oikeaksi pysyttää HO:n päätöksen lopputuloksen yhtiölle tuomittujen korvausten osalta. Velvoitan A:n suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 650 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Heikkilä ja Lager